Geron – Ari Liimatainen Äly etsii, mutta sydän löytää

Niskavuoren heikot naiset

★★★ TEATTERI Avoimet Ovet esittää kevään ensi-iltana Hella Wuolijoen tekstiin perustuvan Niskavuori: Loviisa ja Heta -näytelmän. Valinta panee odottamaan klassikkoa, mutta onneksi Heini Tolan ohjaus ja näyttämösovitus on hyvin moderni.

Realistisen lähestymistavan sijaan Tola on tuo esiin mielenmaisemia. Pois on heitetty mustavalkoisista Niskavuori-elokuvista tutut viljapeltojen aaltoilut, sankot, pankot, räsymatot ja keinutuolit. 

Loviisa ja Heta elävät nykypäivässä. Näytelmä kysyy, tunnistatko heidät.

NISKAVUOREN naiset taistelevat, kun elämä koettelee. Luovuttaminen ei ole tule kysymykseen, mutta selviytymisestä on maksettava kallis hinta.

Näyttämöllä käsitellään ajattomia teemoja: rakkaudettomuutta, petosta, intohimoa. Loukattu ylpeys, kasvojen menettämisen pelko ja vauhtisokeus ovat edelleen tunnistettavia ilmiöitä.

VALTA ja velvollisuus ovat niskavuorelaisen maailmankatsomuksen ytimessä. Niskavuorella on aina menty naimisiin rahan, talon tai kunnian vuoksi. On tehty paljon työtä ja jätetty todellinen rakkaus syrjään. Pärjättävä on – ja jaksettava sitäkin enemmän.

Yhtä lailla Niskavuorella on aina juostu metsään. Sinne on paettu pettymyksiä ja menty selvittämään ajatuksia. Metsästä tullaan takaisin joko voimaantuneena tai särkyneenä, mutta takaisin tullaan, koska muutakaan ei osata. 

Pitääkö tässä elämässä vain niellä pettymyksensä ja uhrautua selviytyäkseen? Unohtuuko matkan varrelle jotain hyvin tärkeää, kun pelkkä velvollisuudentunto täyttää elämän? 

NISKAVUOREN naisista puhutaan aina vahvoina naisina. Kiinnostavaa kyllä tämä näyttämösovitus sai pohtimaan koko ajatusrakennelman kääntämistä päälaelleen. Eivätkö Niskavuoren naiset itse asiassa ole sisimmässään hyvin heikkoja? Kyllä kai esimerkiksi Niskavuoren renki ja myöhemmin Hetan puoliso Akusti on vahvempi ihminen kaikessa vaatimattomuudessaan ja solidaarisuudessaan.

Näyttämöllä Jukka Pitkänen tulkitsee Akustin roolin miehekkään herkästi. Myös Ella Pyhältö ja Mirva Kuivalainen tekevät rooleissaan varmaotteista työtä. Ennakkoesityksessä Siipirikko ja Jaakko jäivät karikatyyreiksi.

MUSIIKKI on tyylikkään näyttämösovituksen heikoin lenkki. Äänimaisemassa on ansionsa, mutta nolot gotta work, work, work -hokemat ja lavalla räpättävä muusikko saivat kiemurtelemaan penkissä vaivaantuneena.

Niskavuori: Loviisa ja Heta. Teatteri Avoimet Ovet. Teksti Hella Wuolijoki, sovitus ja ohjaus Heini Tola, lavastus Ia Ensterä, valot Jere Kouhia, musiikki Salla Markkanen. Näyttämöllä Ella Pyhältö, Mirva Kuivalainen ja Jukka Pitkänen. Ensi-ilta 19.2.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Kyllä kai esimerkiksi Niskavuoren renki ja myöhemmin Hetan puoliso Akusti on vahvempi ihminen kaikessa vaatimattomuudessaan ja solidaarisuudessaan."

Kyllä kai, mutta Heta sanoi vasta leskeksi jäätyään että Akustia ei enää ole.

Tämän blogin suosituimmat